Vatsamigreeni

Vatsamigreeni

Vatsamigreeni tarkoittaa migreeniä, jonka oireet tulevat pääosin vatsan alueelta. Se tunnetaan myös nimellä abdominaalimigreeni tai laajemmin viskeraalialueen (sisäelinalueen) migreeni.

Jos migreenikohtauksessa on vain vatsaoireita eikä päänsärkyä, käytetään myös nimitystä migreenin ekvivalentti tai migreenivariantti. Jos vatsaoire edeltää klassisen migreenin päänsärkyä, sille on myös nimitys migreenin auraoire tai migreenin liitännäisoire.

Vatsamigreenin mekanismi on oletettavasti sama kuin klassisen päänsärkymigreenin. Perimmiltään migreenissä on kyse perinnöllisestä taipumuksesta hermotuksen hienosäädön häiriöihin. Oireet syntyvät sisäelinten hermotuksen epätasapainotilasta, joko yliaktiivisesta tai vajavaisesta hermotuksen toiminnasta. Viskeraalialue (sisäelimet) on hermotettu vagushermon, sympaattisen ja parasympaattisen autonomisen hermoston sekä selkäytimestä (cervicaali-thorakaali-lumbaali alueet) tulevien hermojen kautta.

Kuva “Viskeraalialueen hermotus” (2017 Pearson Education. Inc.)

Tarkemmin migreenin syntymekanismista

Vatsamigreeni voi olla kohtausmainen, kestoltaan tunneista muutamaan päivään tai se voi kroonistua pitkäaikaiseksi vaivaksi. Kuten klassisessa päänsärkymigreenissä, myös vatsamigreenissä oirekuva voi muuttua kohtauksen aikana. Kohtauksessa voi erottua lievät alkuoireet,  jonka jälkeen voi seurata kovempi vatsakipuvaihe ja sitten taas lievempien oireiden toipumisvaihe.

Vatsamigreenikohtauksen tavallisimmat oireet ovat vatsakipu, turvotus, ilmavaivat, ripuli, ummetus, pahoinvointi ja oksentelu. Oireet voivat esiintyä yksittäin ( esim. pelkkä kipu, ripulointi tai oksentelu) tai erilaisina yhdistelminä. Mukana voi olla klassisen migreenin oireita kuten päänsärkyä tai aistien herkistymistä (valo-ääni-hajuherkkyyttä), mutta läheskään aina niitä ei ole.

Vatsamigreeniin liittyy usein myös oireita ruokatorven, keuhkojen, sydämen ja virtsarakon alueelta. Tämä johtuu siitä, että ne muodostavat yhdessä suoliston kanssa anatomisen ja toiminnallisen kokonaisuuden, viskeraalisen alueen, johon  hermotus tulee samoista hermorungoista.

Kroonistuneen vatsamigreenin oireet ilmenevät monenlaisina sisäelinten toiminnan häiriöinä. Vatsaoireet ovat kipuilua ja turvottelua, suoli voi toimia ylivilkkaasti tai laiskasti. Jotkut aiemmin sopineet ruoka-aineet voivat pahentaa oireita (dyspepsia). Suu-, nielu-, ja ruokatorvioireet ovat myös tavallisia seuralaisia (polte, puutuminen, palan tunne, närästys, korvennus, kipu). Refluksioireet voivat pahentua ruokatorven sulkijalihaksen hermotuksen häiriön takia. Rintakehän alueelta, joka on myös samaa viskeraalista hermotusaluetta, migreenimekanismi tuottaa sydäntuntemuksia ja rytmihäiriöitä, lisälyöntejä (palpitaatiota) sekä hengitysoireita, pitkittynyttä yskää ja  hengenahdistusta. Alemman viskeraalialueen eli lantion alueen oireita ovat alavatsan, lantion ja nivusalueen kivut, paineen tunne ja tihentynyt virtsaamisen tarve.  

Vatsamigreeniä voivat sairastaa kaikenikäiset. Migreeni voi alkaa lapsuudessa ensin vatsavaivoina, kuten kipuina tai oksenteluna ilman päänsärkyjä. Toisaalta vatsaoireita tai muita viskeraalialueen oireita voi tällä kuvatulla hermosensitaatiomekanismilla ilmaantua migreeniä sairastavalle missä iässä tahansa.

Vatsamigreenin erotusdiagnostiikka on haasteellista, koska oirekirjo voi olla hyvin laaja muistuttaen monia muita sairauksia, jotka on tutkittava ja poissuljettava huolellisesti.

Vatsamigreenikohtaus voi alkaa kuin ”vatsatauti” eli akuutti suolistotulehdus tai ruokamyrkytys, kun siihen liittyy oksentelu tai ripuli. Vatsakipu voi paikantua vatsan alueella minne tahansa. Jos kohtauksessa on kovaa kipua, se matkii esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdusta, munasarjakystan repeämää, endometrioosia, sappikohtausta, virtsatiekivikohtausta, suolitukosta, divertikuliittia tai aortan repeämää. Kun kipu paikantuu ylemmäksi rintakehän alueelle,  oiretta on vaikea erottaa sydän- tai keuhkoperäisestä syystä.

Päivystystilanteessa nämä kaikki vaihtoehdot on huomioitava. Migreenidiagnoosiin päädytään vasta muiden elimellisten syiden poissulkemisen jälkeen ja kun migreeni vaihtoehtona on ylipäätään osattu ottaa huomioon. Tämä tapahtuu käytännössä vasta toistuvien episodien jälkeen, kun mitään muuta  syytä ei ole löytynyt.

Krooniseksi muuttuneessa vatsamigreenissä suolisto-oireiden erotusdiagnostiikassa on huomioitava erilaiset immuuni- ja mikrobitulehdustaudit, imeytymishäiriöt, verenkiertohäiriöt, aineenvaihduntasairaudet,, sisäeritys (endokrinologiset) häiriöt ja  kasvaimet. Kun oireita on rintaontelon alueelta, on erotusdiagnostiikkaa suunnattava sydän- ja keuhkosairauksiin.

Vatsamigreenin lääkehoito on sama kuin päänsärkymigreenin. Ensivaiheen lääkehoitona käytetään tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia. Lisälääkkeenä tarvittaessa pahoinvointilääkettä (metoklopramidi, proklooriperatsiini, ondansentroni)  ja triptaanit.

Kroonisen migreenin hoidosta tarkemmin täällä.

Pohdintaa

Vatsamigreenissä oikeaan diagnoosiin pääseminen saattaa viedä pitkän ajan erityisesti silloin, kun oireiluun ei liity klassisen migreenin muuta oireilua.

Vatsamigreeniä potevalla on migreenin sijaan usein diagnosoitu ärtyneen suolen  oireyhtymä (IBS), refluksitauti, yliaktiivinen rakko tai oreita on voitu pitää  toiminnallisina, psykosomaattisina häiriöinä.

Vatsan alue migreenin mahdollisena oirepaikkana on tunnettu lääketieteen historiassa jo hyvin kauan. Hyviä kuvauksia esimerkiksi vatsakivuista, oksentelusta tai ripuloinnista päänsärkyoireen vaihtoehtona (migreenin ekvivalenttina) on jo satojen vuosien takaa. Vatsan ja sisäelinten osuutta migreenin syntymekanismeissa on pohdittu keskiajalla ja pitkään, aina 1800-luvun lopulle on esitetty teorioita mm. sappihappojen alulle panemasta migreenistä. Abdominaalimigreeni -nimityskin on ollut käytössä jo ainakin 1800-luvulla.

Tästä huolimatta tuoreimmissakaan lääketieteen julkaisussa migreeniä ei yleensä mainita edes vaihtoehtona esimerkiksi vatsakipujen tai rintakipujen erotusdiagnostiikassa.

Huono tietämys migreenistä juontaa ehkä siihen, että lääketieteen perusopetuksessa aihetta käsitellään hyvin ohuesti, lähinnä päänsärkynä. Se ei helposti tule migreeniä sairastavalle  itselleenkään mieleen, koska olettama siitä, mitä migreeniin kuuluu, on melko rajallinen. Monioireinen migreeni, sen erilaiset muunnokset kuten vatsamigreeni, on siis puutteellisesti tunnettu ja se on yleisempää ja terveydenhuoltoa kuormittavampaa kuin voisi luulla. Aiheesta enemmän osiossa “Migreenin yleisyydestä”.

MigreeniMonsteri

Kurkista miltä migreeni näyttäisi jos se olisi elävä hahmo,
tutustu MigreeniMonsteri-sarjakuviin >>