Migreeni

Injektiohoidot

Hermoblokadihoidot ja triggerpisteinjektiot

Tämän otsikon alla käsitellään äärihermojen ja ns. triggerpisteiden lääkeinjektiohoitoja, joita kutsutaan hermoblokadi- tai triggerpisteinjektioiksi. Tässä artikkelissa käytettäviä termejä ja käsitteitä (triggerpiste, sensitoitunut hermo, sentraalinen sensitaatio, hermoblokadi) avataan aluksi.

Hermoblokadihoito tarkoittaa alunpitäen äärihermon tai hermojuuren puuduteainekäsittelyä. Tässä artikkelissa hermoblokadihoidolla ei tarkoiteta ns. äärihermojen johtopuudutusta, jota käytetään mm. pienissä kirurgisissa toimenpiteissä eikä esitellä invasiivisempia hermojuurien injektiotekniikoita.

Triggerinjektiolla tarkoitetaan ns. triggerpisteen neulakäsittelyä, joko ns. kuivaneulatekniikkaa tai lääkeinjektiota. Triggerpisteiden paikallishoidot voivat olla myös ns. noninvasiivisia (hieronta, sähköhoidot, kylmä- / lämpökäsittely). Invasiiviset hoidot jaetaan kuivaneula- (akupunktio) tai lääkeinjektiohoitoihin. Injisoitavia aineita ovat puudutteet, tulehduskipulääkkeet, kortisoni, keittosuola ja botuliinitoksiini.

Triggerpisteellä tarkoitetaan ihonalaista sidekudoksessa olevaa ryynin tai pavun kokoista aristavaa tai paineluarkaa kohtaa, joka on muodoltaan pyöreä tai juostemainen. Triggerpisteen painaminen aiheuttaa kivuliaan, usein laajemmalle alueelle heijastavan tuntemuksen sekä väistö- tai säpsähdysrefleksin (twitch response). Triggerpisteen patogeneesi eli syntymekanismi on ollut huonosti tunnettu, mutta kyseessä on todennäköisesti pienialainen paikallinen tulehduksenomainen tila, jonka aiheuttaa äärihermon (ja samalla keskushermoston?) liiallinen virittyminen, ns. ylisensitaatio. Tämän seurauksena syntyy ns. neurokemiallinen tulehdustila (inflammaatio) aiheuttaen paikallisen turvotuksen, tuntoratojen herkistymän ja lihassäiesupistuksen. Kyseessä on mahdollisesti sama tila, joka tunnetaan keskushermoston alueella ns. sentraalisena sensitaationa, joka on myös migreenin taustamekanismi.

Migreenipäänsäryssä tyypillinen löydös on pään tuntohermoratojen paikallinen aristus. Migreeni ei läheskään aina rajoitu yhden hermon tai hermovyöhykkeen (dermatomin) alueelle, vaan voi olla laajempikin koko kehon hermotuksen häiriötila. Tämän mekanismin seurauksena samankaltaisia tuntohermoratojen virittymisiä ja aristuksia voi olla missä tahansa kehon osassa, kuten niska-hartiaseudussa, alaselässä, rintakehällä ja raajoissa. Näitä kyseisiä aristavia kohtia saatetaan kutsua – näkökulmasta riippuen(*) – triggerpisteiksi tai virittyneiksi / sensitoituneiksi äärihermoiksi. On mahdollista, että kaikki kehon triggerpisteet ovat ilmentymiä paikallisen pintahermon (ja keskushermoston) sensitaatiosta. Tämän pohjalta voidaan ajatella, että triggerpisteinjektiot ja hermoblokadihoidot tarkoittavat samaa asiaa.

(*Triggerpiste -käsitettä käytetään myös tuki-ja liikuntaelin ja reumaattisten sairauksien yhteydessä)

Hermoblokadi- ja triggerpisteinjektioiden vaikutusmekanismi ei ole tarkkaan tiedossa. Vaikutus ei ainakaan pelkästään perustu paikalliseen puudutusvaikutukseen, koska samankaltaisia hoidollisia vaikutuksia saadaan muillakin kuin puuduteaineilla (esim. kortisoni ja botuliinitoksiini) ja koska vaikutukset heijastuvat paljon laajemmalle alueelle kuin injektiokohdan perusteella voisi odottaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on migreenikohtauksen yhteydessä nähtävä hoitovaikutus pelkästään takaraivon alueella olevan okkipitaalihermon puudutuksella (ONB = occipital nerve block). Parhaimmillaan koko pään alueen (myös pään etuosien eli kolmoishermon alueen) särky poistuu ja sen ohella näkö-, kuulo-, tasapainohäiriöt ja raajaoireet häviävät sekä yleistila kohenee minuuteissa. Samankaltaisia etäälle ja keskushermostoon heijastuvia vaikutuksia havaitaan muidenkin kuin aivohermojen alueille annettujen hermoblokadi / triggerpisteinjektioiden yhteydessä. Lantion alueella voidaan havaita paikallisen kivunlievittymisen ohella virtsarakon ja suoliston toiminnan tasapainottumista sekä lihastoimintojen korjaantumista, rintakehän alueelta puolestaan sydämen, keuhkojen ja suoliston toiminnan rauhoittumista. Ainakin osassa näissä toiminnanhäiriöissä on mukana vagushermon eli autonomisen hermoston säätelyn häiriö, jota nämä injektiohoidot rauhoittavat ja tasapainottavat. Injektiohoitojen hoidollisten vaikutusten taustalla on todennäköisesti yllä kuvatun perifeerisen ja sentraalisen sensitaatiotilan rauhoittuminen, ”neurostabilaatio” ja kohde-elinten toiminnanhäiriön (dysfunktion) korjaantuminen. Se millä neurokemiallisella ja -fysiologisella mekanismilla äärihermo- / triggerpisteinjektioissa käytettyjen lääkeaineiden vaikutus välittyy keskushermostotasolle, on vielä suurelta osin epäselvää.

Usein hoitoja kritisoidaan kliinisten tutkimusten vähäisyydestä ja epäillään injektioiden aiheuttavan voimakasta plasebovaikutusta. Niitä voi toki mukana olla, mutta kokemukset siitä, minkälaisia vaikutuksia eri potilaat eri paikkoihin pistettävistä injektioista saavat, ovat hyvin yhdenmukaisia ja toistettavia. Potilaat kuvailevat jopa samoilla sanoilla tuntemuksiaan tietämättä toisistaan ja eri (injektiohoitoja käyttäneiden) lääkäreiden havainnot vaikutuksista ovat puolestaan hyvin samanlaisia. Ikävä kyllä, kritiikkiä kuulee yleensä juuri sellaisilta tahoilta, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia näistä hoitomuodoista.

Pistoskarttoja käyttämistäni hermoblokadihoidoista julkaistaan tällä verkkosivustolla myöhemmin.