Migreenin hoito
Seuraavassa on migreenikohtauksen lääkehoito-ohje kotiin, kouluun ja työhön. Lääkehoidon ohella tarvitaan lepoa ja rauhallista paikkaa. Migreenikohtauksessa on usein valo-, ääni- ja hajuyliherkkyyttä (sensitoitumista), joten hoidon tehon kannalta on tärkeää, että ärsykkeet saadaan eliminoitua ympäriltä (“desensitaatio”). Moni on kokenut, että myös lyhyet unet auttavat. Olisi tärkeää, että migreeniä sairastavalla olisi kohtauksen yllättäessä mahdollisuus katkaista työn tekeminen ja päästä rauhalliseen lepotilaan hoitamaan kohtausta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kohtaus on helpoimmin hoidettavissa aivan sen alkuvaiheessa ensimmäisten oireiden ilmaantuessa, koska hermojen virittyminen eli sensitaatio on silloin vielä lievää ja useimmat lääkkeet tässä vaiheessa otettuna toimivat hyvin. Loppu työ- tai koulupäivä saattaa pelastua hyvin onnistuneen varhaisen hoidin ansiosta.
Lääkkeenoton ajoituksen ohella riittävä lääkeannos on erittäin tärkeä. Usein käytetyt lääkeannokset ovat auttamattoman pieniä. Olen havainnut, että monella migreeniä sairastavalla on tapana viivytellä lääkkeen ottamisen kanssa välttääkseen ns. “turhaa lääkitystä”. Useimmiten lääkitys ei kuitenkaan ole turhaa, koska tarpeeksi ajoissa otettu lääke saattaa pelastaa seuraavat päivät. Joskus lääkkeen otto viivästyy sen vuoksi, että alkuvaiheen oireita ei ymmärretä migreeniksi. Voi olla jopa niin, ettei henkilö itse migreeninsä vuoksi hahmota omaa tilaansa eikä ensimmäisiä oireitaan. Migreenin ensioireet saattaa havaita joku muu, kuten omainen tai työtoveri esimerkiksi poikkeavasta käyttäytymisestä, puhetyylistä, ilmeistä ja olemuksesta jne.
Lääkkeenoton ajoituksen ohella riittävä lääkeannos on erittäin tärkeä. Usein käytetyt lääkeannokset ovat auttamattoman pieniä. Olen havainnut, että monella migreeniä sairastavalla on tapana viivytellä lääkkeen ottamisen kanssa välttääkseen ns. “turhaa lääkitystä”. Useimmiten lääkitys ei kuitenkaan ole turhaa, koska tarpeeksi ajoissa otettu lääke saattaa pelastaa seuraavat päivät. Joskus lääkkeen otto viivästyy sen vuoksi, että alkuvaiheen oireita ei ymmärretä migreeniksi. Voi olla jopa niin, ettei henkilö itse migreeninsä vuoksi hahmota omaa tilaansa eikä ensimmäisiä oireitaan. Migreenin ensioireet saattaa havaita joku muu, kuten omainen tai työtoveri esimerkiksi poikkeavasta käyttäytymisestä, puhetyylistä, ilmeistä ja olemuksesta jne.
1. Kiputulehduslääkkeet (NSAID-lääkkeet)
Ibuprofeiini, ketoprofeiini, diklofenaakki, tolfenaamihappo, naprokseeni, indometasiini.
Käytetyin lääke tällä hetkellä lienee ibuprofeiini, joka sopii hyvin ensilinjan lääkkeeksi. Lievässä migreenissä ja varhaisessa vaiheessa jo pienet (400-600 mg) ibuprofeiiniannokset voivat toimia hyvin. Vaikeammassa ja erityisesti kroonisessa migreenissä kipu-tulehduslääkkeiden teho yleensäkin heikkenee, mutta näissäkin tilanteissa saattaa reilusti isommat annokset (ibuprofeiini 1200-1600 mg) olla tehokkaita. Näinkin reilun annoksen voi saman vuorokauden aikana vielä turvallisesti uusia. On tavallista, että migreenikohtaus kestää 2-3 vuorokautta, jolloin lääkeannoksiakin joutuu tuona aikana uusimaan. Muiden yllä mainittujen lääkkeiden käytettyjä annoksia: Ketoprofeiini 25-200 mg, Diklofenaakki 25-100 mg, tolfenaamihappo 200-400 mg, naprokseeni 500-1000 mg ja indometasiini 50-100 mg.
Käytetyin lääke tällä hetkellä lienee ibuprofeiini, joka sopii hyvin ensilinjan lääkkeeksi. Lievässä migreenissä ja varhaisessa vaiheessa jo pienet (400-600 mg) ibuprofeiiniannokset voivat toimia hyvin. Vaikeammassa ja erityisesti kroonisessa migreenissä kipu-tulehduslääkkeiden teho yleensäkin heikkenee, mutta näissäkin tilanteissa saattaa reilusti isommat annokset (ibuprofeiini 1200-1600 mg) olla tehokkaita. Näinkin reilun annoksen voi saman vuorokauden aikana vielä turvallisesti uusia. On tavallista, että migreenikohtaus kestää 2-3 vuorokautta, jolloin lääkeannoksiakin joutuu tuona aikana uusimaan. Muiden yllä mainittujen lääkkeiden käytettyjä annoksia: Ketoprofeiini 25-200 mg, Diklofenaakki 25-100 mg, tolfenaamihappo 200-400 mg, naprokseeni 500-1000 mg ja indometasiini 50-100 mg.
2. “Pahoinvointilääkkeet”
Metoklopramidi (Primperan), proklooriperatsiini (Stemetil), ondansentroni (Zofran).
Näitä lääkkeitä on ollut tapana käyttää migreenissä pahoinvoinnin ja huimauksen lievittämiseen. Tämän ryhmän lääkkeet voivat helpottaa muutakin migreenioireistoa ja saattavat myös parantaa muun kohtauslääkityksen imeytymistä, joten ne ovat suositeltavia lisälääkkeitä vaikeammissa oireissa. Ns. ”pahoinvointilääkkeitä” käytetään joskus myös lyhyinä muutaman viikon kuureina migreenin estoon.
Näitä lääkkeitä on ollut tapana käyttää migreenissä pahoinvoinnin ja huimauksen lievittämiseen. Tämän ryhmän lääkkeet voivat helpottaa muutakin migreenioireistoa ja saattavat myös parantaa muun kohtauslääkityksen imeytymistä, joten ne ovat suositeltavia lisälääkkeitä vaikeammissa oireissa. Ns. ”pahoinvointilääkkeitä” käytetään joskus myös lyhyinä muutaman viikon kuureina migreenin estoon.
3. Triptaanit
Suma-, tsolmi-, nara-, frova-, ele-, ritsa- ja almotriptaani.
Triptaaneita kutsutaan myös migreenin ”täsmälääkkeiksi”. Ne saattavat auttaa pidemmälle edenneeseen migreenikohtaukseen kuin edellä mainitut särky- ja pahoinvointilääkkeet, mutta niihin liittyy myös enemmän sivuvaikutuksia. Myös näiden lääkkeiden teho heikkenee ja vaikutusaika lyhenee migreenin kroonistuessa. Triptaanien yleiset käyttöohjeet perustuvat lääketutkimuksissa käytettyihin ns. protokollaohjeisiin, mikä tarkoittaa tarvittaessa otettavan uuden lääkeannoksen sallittua aikaväliä (2 tuntia). Käytännössä kuitenkin triptaanien hyvä vaikutus nähdään noin puolen – yhden tunnin kuluessa, minkä jälkeen olisi järkevää ottaa uusi annos, jos toivottua vaikutusta ei havaita. Suositukseni on yleensä se, että ennen triptaanilääkkeitä olisi kohtauksen hoitoon kokeiltu oikea-aikainen ja riittävä annos särky- ja pahoinvointilääkkeitä. Jos ne eivät toimi, voi triptaani olla hyvin myös ensilinjan lääke. Triptaanilääkkeitä voi joutua ottamaan useina päivinä peräkkäin. Ns. ”triptanismi” eli triptaaniriippuvuus voi kehittyä liiallisesta triptaanien käytöstä. Se mikä määrä ja ottotiheys aiheuttaa riippuvuutta, on yksilöllistä eikä asiantuntijatkaan ole asiasta aina yksimielisiä. Jatkuva päivittäinen käyttö useita kuukausia peräkkäin on jo selvä syy triptaanivieroitukseen (ja aloittaa tai vaihtaa estolääkitystä) mutta esimerkiksi 2-3 viikon perättäinen käyttö ei vielä tarkoita automaattisesti riippuvuutta. Jos triptaanien tarve on suuri, on järkevää käyttää vuorotellen eri triptaaneita, jottei tottumista yhteen valmisteeseen pääse syntymään.
Triptaaneita kutsutaan myös migreenin ”täsmälääkkeiksi”. Ne saattavat auttaa pidemmälle edenneeseen migreenikohtaukseen kuin edellä mainitut särky- ja pahoinvointilääkkeet, mutta niihin liittyy myös enemmän sivuvaikutuksia. Myös näiden lääkkeiden teho heikkenee ja vaikutusaika lyhenee migreenin kroonistuessa. Triptaanien yleiset käyttöohjeet perustuvat lääketutkimuksissa käytettyihin ns. protokollaohjeisiin, mikä tarkoittaa tarvittaessa otettavan uuden lääkeannoksen sallittua aikaväliä (2 tuntia). Käytännössä kuitenkin triptaanien hyvä vaikutus nähdään noin puolen – yhden tunnin kuluessa, minkä jälkeen olisi järkevää ottaa uusi annos, jos toivottua vaikutusta ei havaita. Suositukseni on yleensä se, että ennen triptaanilääkkeitä olisi kohtauksen hoitoon kokeiltu oikea-aikainen ja riittävä annos särky- ja pahoinvointilääkkeitä. Jos ne eivät toimi, voi triptaani olla hyvin myös ensilinjan lääke. Triptaanilääkkeitä voi joutua ottamaan useina päivinä peräkkäin. Ns. ”triptanismi” eli triptaaniriippuvuus voi kehittyä liiallisesta triptaanien käytöstä. Se mikä määrä ja ottotiheys aiheuttaa riippuvuutta, on yksilöllistä eikä asiantuntijatkaan ole asiasta aina yksimielisiä. Jatkuva päivittäinen käyttö useita kuukausia peräkkäin on jo selvä syy triptaanivieroitukseen (ja aloittaa tai vaihtaa estolääkitystä) mutta esimerkiksi 2-3 viikon perättäinen käyttö ei vielä tarkoita automaattisesti riippuvuutta. Jos triptaanien tarve on suuri, on järkevää käyttää vuorotellen eri triptaaneita, jottei tottumista yhteen valmisteeseen pääse syntymään.
4. Muut kohtauslääkkeet
Asetatsolamidi, diatsepaami.
Asetatsolamidia voi kokeilla lisälääkkeenä pitkittyneissä migreenikohtauksissa. Sitä on käytetty aiemmin ensisijaisesti ns. hemiplegisen migreenin hoidossa, mutta se saattaa toimia yhtälailla muissakin migreenioireissa. Diatsepaami ei kuulu migreenikohtausten “ensilinjan” hoitoihin ja liian usein käytettynä se menettää tehonsa. Se on kuitenkin käyttökelpoinen pitkittyneissä, muille lääkkeille reagoimattomissa kohtauksissa. Diatsepaami aiheuttaa jatkuvassa käytössä riippuvuutta eikä sitä pidä aloittaa, jos päihde- tai bentsoriippuvaisuutta on joskus ollut.
Parasetamoli ja coxibi -ryhmän särkylääkkeet toimivat huonosti migreenioireissa. Lihasrelaksanteista on migreenissä hyvin vähän hyötyä. Opiaatteja ei suositella migreenikohtauksen hoitoon kuin poikkeustilanteissa.
Asetatsolamidia voi kokeilla lisälääkkeenä pitkittyneissä migreenikohtauksissa. Sitä on käytetty aiemmin ensisijaisesti ns. hemiplegisen migreenin hoidossa, mutta se saattaa toimia yhtälailla muissakin migreenioireissa. Diatsepaami ei kuulu migreenikohtausten “ensilinjan” hoitoihin ja liian usein käytettynä se menettää tehonsa. Se on kuitenkin käyttökelpoinen pitkittyneissä, muille lääkkeille reagoimattomissa kohtauksissa. Diatsepaami aiheuttaa jatkuvassa käytössä riippuvuutta eikä sitä pidä aloittaa, jos päihde- tai bentsoriippuvaisuutta on joskus ollut.
Parasetamoli ja coxibi -ryhmän särkylääkkeet toimivat huonosti migreenioireissa. Lihasrelaksanteista on migreenissä hyvin vähän hyötyä. Opiaatteja ei suositella migreenikohtauksen hoitoon kuin poikkeustilanteissa.
Pitkittyneen migreenikohtauksen (status migrenosus) katkaisu
Migreenikohtauksen kesto voi vaihdella samallakin henkilöllä kerrasta toiseen. Lapsuusiässä tyypillinen migreenikohtaus kestää päivän ja helpottaa yön aikana. Aikuisella tyypillinen migreeni sen sijaan kestää 2-3 vuorokautta, mutta voi ajoittain pitkittyä esimerkiksi hormonaalisista syistä (ns. menstruaalimigreeni) 5-7 vuorokauden mittaiseksi. Joillakin on taipumus migreenikohtausten pitkittymiseen ja ne voivat kyllä rauhoittua itsekseen, mutta osalla tarvitaan tällaisen status migrenosus -tilanteen katkaisuun lääkkeellistä interventiota ettei tilanne ajautuisi ns. krooniseen migreeniin. Krooninen migreeni on neurokemialliselta ja farmakologiselta kannalta hyvin erilainen tila, jossa kohtauslääkkeet toimivat selvästi huonommin ja muun muassa triptaanit menettävät tehoaan ja aiheuttavat useammin haittavaikutuksia.
Kortisonihoito
Pitkittyneitä migreenikohtauksia voidaan kotioloissa yrittää katkaista suun kautta otettavalla kortisonikuurilla, joka kestää muutamasta vuorokaudesta 2-3 viikkoon. Itse suosittelen lyhyttä 3-5 vuorokauden kuuria (esim. Prednisolon 80 -100mg / vrk) jotta vältettäisiin pitkäkestoisen kortisonin käytön haittavaikutukset.
Pahoinvointilääkkeet ja muut kohtauslääkkeet
Episodisen (mutta ei kroonisen) migreenin pitkittyessä pelkät kohtauslääkkeetkin kuuriluontoisesti (1-2 viikon ajan) käytettynä saattavat katkaista kohtausputken. Erityisesti pahoinvointilääkkeitä (metoklopramidi, proklooriperatsiini, ondansentroni) kannattaa kokeilla tähän tarkoitukseen annoksella 1-2 tablettia aamuisin ja 2 iltaisin. Ummetus on tällöin tavallisin haittavaikutus, mutta muutoin nämä lääkkeet ovat yleensä hyvin siedettyjä ja turvallisia käyttää.
Lääkärin vastaanotolla tai ensiapupoliklinikoilla on pitkittyneitä migreenikohtauksia varten erilaisia lihakseen tai suoraan suoneen injisoitavia yhdistelmähoitoja, mm. kortisonin ja särkylääkkeen yhdistelmä, haloperidoli, magnesiumsulfaatti ja natriumvalproaatti sekä ns. hermoblokadihoidot (ONB = occipital nerve block). Tästä injektiohoitotekniikasta ja käyttöaiheesta lisää verkkosivuston osiossa “injektiohoidot”.
Lääkärin vastaanotolla tai ensiapupoliklinikoilla on pitkittyneitä migreenikohtauksia varten erilaisia lihakseen tai suoraan suoneen injisoitavia yhdistelmähoitoja, mm. kortisonin ja särkylääkkeen yhdistelmä, haloperidoli, magnesiumsulfaatti ja natriumvalproaatti sekä ns. hermoblokadihoidot (ONB = occipital nerve block). Tästä injektiohoitotekniikasta ja käyttöaiheesta lisää verkkosivuston osiossa “injektiohoidot”.
