Paikallispuudutteet (kuten lidokaiini, bupivakaiini ja ropivakaiini) eivät ole vain "puuduttajia", vaan ne toimivat funktionaalisina katkaisijoina, jotka nollaavat hermoston yliviritetyn tilan. Niiden vaikutus alkaa solutason natriumkanavien salpauksesta ja etenee laaja-alaiseen hermoverkon rauhoittumiseen.
Paikallispuudutteiden primääri kohde on jänniteherkät natriumkanavat (Nav). Prosessi etenee seuraavasti:
Tämä on ns. use-dependent block: aktiivisesti laukeavat kanavat salpautuvat tehokkaimmin. Tämän vuoksi kipuhermon "ylitaajuus" vaimenee suhteellisesti eniten. Kliinisesti herkimpiä ovat pienet myelinisoimattomat C-säikeet (kipu) ja ohuet Aδ-säikeet (lämpö/terävä kipu).
Toisin kuin botuliini (joka estää vesikkelien vapautumisen), paikallispuudute katkaisee impulssiliikenteen. Transmitterivirta vähenee tämän seurauksena sekundaarisesti:
Miksi paikallispuudutteen vaikutus kestää joskus pidempään kuin aineen farmakologinen kesto?
Kipu ylläpitää itseään usein input–sensitisaatio–input -silmukalla. Lyhytkin impulssivirran katkaisu voi:
Tämä mahdollistaa hermoverkon "uudelleenkalibroinnin", jolloin kipu ei palaa heti lähtötasoon puutumisen loppuessa.
| Aine | Profiili | Käyttölogiikka hermoblokissa |
| Lidokaiini | Nopea alku, keskikesto | Diagnostinen blokki, nopea "reset", lyhyempi analgeesia. |
| Bupivakaiini | Hitaampi alku, pitkäkesto | Kun tavoitteena on mahdollisimman pitkäkestoinen perifeerinen analgeesia. |
| Ropivakaiini | Pitkäkesto, motor-sparing | Kun halutaan pitkä analgeesia, mutta mahdollisimman vähän moottorista haittaa (heikkoutta). |
Muut vaihtoehdot: Mepivakaiini (lidokaiinin tyyppinen), Prilokaiini (usein infiltraatioissa) ja Levobupivakaiini (bupivakaiinin turvallisempi isomeeri).
Paikallispuudutteiden vaikutus leviää verkostotasolla kolmen tyypin kautta:
Tiivistelmä: Paikallispuudutteet pähkinänkuoressa
Paikallispuudutteiden (lidokaiini, bupivakaiini, ropivakaiini) päämekanismi on jänniteherkkien natriumkanavien salpaus perifeerisessä hermossa. Se katkaisee impulssijohtumisen erityisesti kipua välittävissä Aδ- ja C-säikeissä ja vähentää siten poikkeavaa afferenttista syöttöä keskushermostoon. Kun input vaimenee, selkäytimen ja aivorungon kipuverkkojen ylivahvistus (”gain”) laskee, neurogeeninen inflammaatio ja autonomiset refleksikierrot rauhoittuvat, ja osa vaikutuksista voi jatkua puutumisen loppumisen jälkeenkin verkoston ”uudelleenkalibroinnin” kautta. Lidokaiinia käytetään usein nopeaan ja diagnostiseen blokkiin, kun taas bupivakaiini ja ropivakaiini valitaan pidempää analgeesiaikaa varten.
