Migreenin syntymekanismi ja sentraalinen sensitaatio

Migreeni on selkeästi perinnöllinen sairaus. Nykytietämyksen mukaan ei ole kuitenkaan yhtä ainoaa ”migreenigeeniä”, vaan kyse on useamman eri geenin tuottamasta alttiudesta. Migreenikko perii herkistyneen hermoston, johon vaikuttaa elinolosuhteet ja elämän tilanteet aktivoiden tai pahentaen migreenin oireilua.

Vuosikymmeniä oli vallalla käsitys, että migreenikohtauksen tietyt oireet johtuisivat aivoverisuonten supistumisen aiheuttamasta hapenpuutteesta ja päänsärky puolestaan verisuonten laajentumisesta. Tässä teoriassa oli paljon puutteita, eikä se loppujen lopuksi selittänyt loogisesti edes migreenin tavallisimpia oireita.

Migreenin kohtausoireiden ja kroonistumisen perusbiologisena mekanismina pidetään nykyään ns. sentraalista (yli)sensitaatiota (CS). Sensitaatio -termiä käytetään myös kuvaamaan normaalia eli fysiologista hermojen välistä viestitystoimintaa. Sentraalisella sensitaatiolla tarkoitetaan sen sijaan äärihermojen ja keskushermoston viestivälityksen vääristymistä. Perinnöllisyys ja hermoston plastisuus vaikuttavat tämän ilmiön kehittymiseen.

Tunnetuin tämän mekanismin tuottama migreenioire on päänsärky, joka johtuu pään tuntohermoalueiden ylivirittymisestä. Sama yliviritysmekanismi voi häiritä minkä tahansa muunkin tuntohermoväylän toimintaa missä tahansa kehon osassa aiheuttaen kipuja tai muita tuntohäiriöitä.
Sama mekanismi tuottaa migreeniin liittyvät muutkin oireet eli motoriikan, autonomisen hermoston, vireystason ja jopa hormonaalisen säätelyn häiriöt sekä kognitiiviset ja psyykkiset oireet.

Migreenissä hermosäätelyn häiriö voi olla yli- tai alitoimintaa. Tässä yhteydessä voidaan puhua ns. ”plus- ja miinusoireista” tai vääristyneistä aistimuksista (hallusinaatio, aberraatio).

 

 

Sentraalinen sensitaatiosyndrooma -termi (CSS) on ollut käytössä 1980-luvulta alkaen. Termiä on käytetty erityisesti kroonisen kivun tutkimuksessa kuvaamaan tilannetta, jossa keskushermoston kivun säätelyjärjestelmä on ylivirittynyt ja johon liittyy paljon muitakin oireita kuin krooninen kipu. On yleisesti havaittu, että kipupotilailla on lähes aina mm. masennusta, väsymystä, suolistovaivoja ja muita autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä ja päänsärkyä. On päätelty, että näitä kaikkia yhdistää sama taustamekanismi (patogeneesi) eli edellä mainittu CSS. Hyviä katsauksia aiheesta ovat kirjoittaneet mm.

Clifford J. Woolf  (Central sensitization: implications for the diagnosis and treatment of pain, 2011) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20961685

Muhammad B. Yunus (Fibromyalgia and overlapping disorders: the unifying concept of central sensitivity syndromes, 2007) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17350675

Daniel Jeffrey Wallace, Daniel J. Clauw (Fibromyalgia and Other Central Pain Syndromes, 2005)  https://books.google.fi/books/about/Fibromyalgia_and_Other_Central_Pain_Synd.html?id=YpHzvYwDKP0C&redir_esc=y

Peter J. Goadsby (Pathophysiology of migraine, 2012) https://www.nbci.nim.nih.gov/pmc/articles/PMC3444225/

Rodrigo Noseda & Rami Burstein (Migraine pathophysiology: anatomy of the trigeminovascular pathway and associated neurological symptoms, CSD, sensitization and modulation of pain, 2013)  https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3858400/

 

Ko-morbiditeetti ja eri syndroomien yhteinen patogeneesi

Migreenin ko-morbiditeetilla tarkoitetaan sitä, että sen kanssa esiintyy keskimääräistä useammin tiettyjä sairauksia ja oireita. Migreenin patogeneesin eli taustamekanismin parempi tuntemus on johtanut monessa tapauksessa oivallukseen, että tietyillä syndroomilla ja oirediagnooseilla, joiden on todettu esiintyvän yhdessä migreenin kanssa, onkin sama syntymekanismi kuin migreenillä. Näitä ovat esimerkiksi tensiopäänsärky, fibromyalgia, ärtynyt paksusuoli, purentahäiriöt, fatiikki, vapina, ärtyvä rakko, vulvodynia ja joissakin tapauksissa myös levottomat jalat, masennus, ahdistus ja paniikkihäiriö.