Miten mielenterveys liittyy migreeniin?

Migreenin ja mielen yhteys on hyvin monitasoinen. Psyykkiset tekijät kuten stressi, jännittäminen, jännityksen laukeaminen ja voimakkaat tunnetilojen muutokset voivat tunnetusti aiheuttaa tai käynnistää migreenikohtauksen.

Migreenioireiden taustamekanismina on ns. sentraalinen sensitaatio (CSS), joka voi äkillisesti ja voimallisesti muuttaa aivokemiaa ja välittäjäainetasoja, mikä puolestaan selittää hyvin migreenikohtaukseen usein liittyvät psyyken oireet (ärtyneisyys, tunneherkkyys, hyperaktiivisuus -jopa maanisuus, lamaantuminen, pelkotilat, ahdistus, paniikki ja masennus). Joissakin tapauksissa migreenimekanismi voi laukaista psykiatrista sairautta matkivia hetkellisiä psyyken muutoksia, kuten (lasten) raivokohtauksia, harhoja, vahvaa epätodellisuuden tuntua, dissosiatiivisia oireita, hahmotushäiriöitä ja muistikatkoksia.

Migreenikohtaus voi olla päänsärytön ja ainoina oireina saattaa olla tunnetilan muutoksia tai vaikkapa paniikkikohtaus. Kyseessä on ns. migreeniekvivalenttioire ja tällaisia kohtauksia esiintyy erityisesti teini-iässä. Ei ole harvinaista, että potilaita, joilla on ollut jopa aivan tyypillisiäkin migreenioireita, on hoidettu pelkästään psykiatrisesta näkökulmasta ja taustamekanismi eli CSS on jäänyt täysin huomioimatta ja hoitamatta. Tämä on saattanut johtaa vääränlaisen, sensitaatiomekanismia ja migreenioireita pahentavan lääkityksen aloittamiseen (esim. SSRI-lääkkeet).

Kroonisessa migreenissä kohtausoireet ovat vuosien saatossa toistuneet satoja, jopa tuhansia kertoja, jolloin aivokemian muutokset voivat jäädä osittain pysyviksi ja yliherkistyminen ja oirekirjo laajenee. Myös psyyken oireet voivat jäädä pitkäksi aikaa päälle tai toistua usein, jolloin oireilu johtaa todennäköisesti psykiatriseen diagnoosiin. Jos migreeni diagnosoidaan vasta kroonistuneessa vaiheessa, voi olla hyvin vaikea tietää, onko psyyken oireet olleet alunperinkin pelkästään migreenioireita vai onko potilaalla samanaikaisesti sekä psykiatrinen sairaus että migreeni. Psykiatrinen diagnoosi kokemukseni mukaan asetetaan myös helposti tilanteissa, joissa krooniselle migreenille / CSS:lle tyypillisiä ”selittämättömiä oireita” on paljon vaikka potilas itse ei masennus- tai muita psyyken oireita tuntisikaan. Tarpeeton ja heppoisilla perusteilla asetettu psykiatrinen diagnoosi saattaa muodostua potilaalle vastaisuudessa ongelmaksi hänen hakiessaan apua uusiin oireisiin, koska selväkin migreenioireilu saatetaan psykiatrisoida. Potilaalle on lopulta suuri  helpotus, kun hän saa loogisen selityksen ja oikean diagnoosin pitkään jatkuneisiin selittämättömiin oireisiin ja että hänellä on oikea, ei-itseaiheutettu, vahvasti geneettisesti määräytyvä sairaus. Tämä mahdollistaa oikeanlaisen hoidon ja kuntouttamisen.

Usein toistuva hankalaoireinen episodinen migreeni tai krooninen migreeni ovat jo itsessään raskas psyykkinen kuormitus. Pelko työkyvyn menettämisestä, vaikutukset sosiaaliseen elämään, harrastuksiin ja vakavan sairauden pelko kuormittavat migreeniä sairastavaa ja läheisiä merkittävästi. Migreeniin liittyy myös ympäristöstä tulevia paineita; negatiivinen suhtautuminen työpaikalla, lähimpien omaisten ymmärtämättömyys tai tiedonpuute sairauden suhteen ylipäätään. On yllättävää, kuinka moni migreenikoista ei itsekään hyväksy sairauttaan, koska siihen saattaa liittyä stigma eli leima työtä vieruksuvasta tai psyykkisesti sairaasta henkilöstä. Oireet eivät aina näy päällepäin vaikka ne voivat olla lamaavia. Migreenioireet voivat olla hetkittäin niin voimakkaita ja outoja, että migreenikko saattaa itsekin epäillä omaa mielenterveyttään tai psyyken kestämistä oireiden kroonistuessa. Migreeni ei ole psyykkinen sairaus, mutta siinä esiintyvät runsaat oireet ja sen aiheuttama henkinen taakka saavat sen näyttämään siltä.

Krooninen migreeni aiheuttaa monen elinalueen oireita ja se useimmiten johtaa laajoihin toistuviin tutkimuksiin normaalilöydöksin. Tämä aiheuttaa mittavia taloudellisia kuluja niin terveydenhuollolle kuin potilaalle itselleen. Potilas turhautuu ja ajautuu epätoivoon; näin helposti koko oireilu tulkitaan masennuksesta johtuvaksi. Terveydenhuoltojärjestelmässä monioireinen kroonikko ei tule ymmärretyksi ja hän kokee, ettei hänen monia oireitaan oteta vakavasti ja tavallista on, että kun elimellisten tutkimusten jälkeen syytä oireilulle ei ole löydetty, potilas päätyy psykiatriseen selvittelyyn.

Jos kroonisen migreenin taustamekanismia ja luonnetta eli sentraalista sensitaatiosyndroomaa ei tunneta ja jos taustahistoriaa ei osata tältä kannalta selvittää, potilasta saatetaan tulkita väärin. CSS / migreenidiagnoosi perustuu täysin oirekuvaan eikä diagnoosia varmentavia laboratoriokokeita tai kuvantamistutkimuksia ole. Näillä voidaan vain poissulkea muita sairauksia. Potilaan tilan tulkintaan ja arviointiin saattaa vaikuttaa jopa se, missä migreenin vaiheessa keskustelut käydään, koska tila voi vaihdella päivittäin tai viikosta toiseen.